Ajatuksia keväästä

En ole kirjoitellut blogiin todella pitkään aikaan. Kausi 2016 on ollut minulle erittäin vaikea sekä henkisesti että fyysisesti. Kauteen valmistautuminen ei mennyt parhaimpaan mahdolliseen tapaan, intissä minulla tulehtui heti alkuun olkapää ja homma ei jatkunut sen hohdokkaammin. Minulla oli kokoajan isoja ongelmia terveyden kanssa, en päässyt kokoaikaisen sairastelun ja pienten loukkaantumisien takia harjoittelemaan niin kun olisin halunnut. Eikä tämä oikeastaan helpottunut loppua kohden ollenkaan. Tässä vaiheessa on tärkeä muistaa, että en armeijaa syytä mistään vaan olen enemmän kiiitollinen siitä, että sain palvella Puolustusvoimien Urheilukoulussa ja pääsin harjoittelemaan paremmin, kun muut armeijankäyvät sotaveljet, eli no hard feelings! Mutta fakta on se, että en ollut juuri terveenä intin aikana muuten, kun silloin kun olin Urheilukomennuksella tai vapailla. Kuitenkin nyt kun jälkeenpäin ajattelee koko palvelusaikaa ei varmaan enää muista sitä kaikkea mistä ei tykännyt, mutta sinne kuitenkin on vähäsen ikävä ja se bondaus mitä teki muiden jätkien kanssa oli aivan uskomaton, mistään muualta ei voi saada sellaisia ystäviä mitä sain armeija ajoilta.

Blogini on kuitenkin urheilublogi ja lähtökohtaisesti tänne on tarkoitus kertoa urheiluun liittyvistä asioista, mutta urheilu on paljon muutakin, kun minun tilanteessa melonta. Urheiluun vaikuttaa niin hirveän moni asia, suhteet, elämäntilanne ja muutenkin kaikki asiat mitä elämässä tapahtuu vaikuttavat hirveästi kaikkeen. Olen ollut erittäin onnekas, että olen saanut tänä vuonna tutustua maailan ihanimpaan naiseen ja nyt saanut elää hänen kanssaan muutaman viikon Turussa ja oppia tuntemaan hänet paremmin. Hän on ollut myös iso tuki minulle kun minulla on ollut vaikeaa. Omaa äitiäni kuitenkaan pois sulkematta mistään, hän on myös erittäin suuresti ollut auttamassa ja monesti hänen kanssaan on jaettu tunteita, voit lukea linkistä hänen ajatuksiaan minun muutosta ja muutenkin mitä hän on ajatellut kaikesta.

Alku keväästä minulla repesi olkapäästä nivel jonka takia en ole pystynyt melomaan tai harjoittelemaan kunnolla koko kesänä. Kesällä minulla jäi kaikki kilpailut oikeastaan olkapään takia väliin, toisaalta on ollut hyvä, että sai rauhassa olla kesän ja ei tarvinut jännittää kisoja, mutta urheilu on minulle ollut aina niin isoa asia elämässä, että oli esimerkiksi todella vaikeaa olla kotona silloin, kun muut olivat SM-kilpailuissa kilpailemassa. Itse olisin halunnut myös olla kilpailemassa kilpailuissa ja alustavasti ilmottauduin myös kyseisiin kilpailuihin, mutta onneksi näin jälkeenpäin ajateltuna en osallistunut ja siitä saa kiittää vain ja ainoastaan valmentajaani Jorma Lehtosaloa.

Kauden ensimmäinen ja viimeinen kilpailuni oli PM kilpailut Lahdessa 13.-14.8 ja siellä sijotuin yksikön 200m matkalla 4. joka oli lähtökohtaisesti ihan ok suoritus, mutta koin itse, että epäonnistuin koska tein virheen. Virheestä toisaalta ei voi tässä tapauksessa puhua, mutta en päässyt liikkeelle startissa ja jäin muille pojille todella paljon mutta sain kirittyä eroa kiinni todella paljon ennen maalia ja tämä nimenomaan jäikin harmittamaan. Päässäni pyöri ajatuksia "mitä jos olisin saanut edes viikon lisää harjoittelua, olisiko se auttanut minua saamaan mitalin?" Minulle kerrottiin kisan jälkeen, että vedin hyvin, mutta olen silti tyytyväinen itseeni siitä, että jäi jotain hampaankoloon. Se auttaa minua harjoittelemaan koko ensi talven ja panostamaan taas ensi kauteen paremmin ja toivottavasti ensi kausi menee paremmin terveyden kanssa ja että pystyn saamaan ehjän harjoituskauden ja pystyn kehittymään sekä henkisesti että fyysisesti.

Loppuun kuvia kevään/kesän tapahtumista! Hyvää syksyä kaikille ja kaikille koulun aloittaneille tsemppiä kaikkiin koitoksiin! :)

Kuva: Jussi Laari